HISTORIA

Tiimiakatemia – pedagogisesta ideasta koulutuksen laatuyksiköksi

Vuotta 1993 voidaan pitää Jyväskylän Tiimiakatemian syntymävuotena, sillä tammikuun 19 päivänä uuden lukukauden alkuvaiheessa Timo Partanen naulasi Martti Lutherin tapaan Rajakadun koulun alakerran ilmoitustaululle viestin, jossa kysyttiin opiskelijoilta: * Haluatko lähteä maailmanympärimatkalle ja oppia siinä sivussa hieman markkinointia* (Leinonen, Partanen, Palviainen 2001). Ilmoitus herätti suurta huomiota sekä opiskelijoiden että muiden opettajien keskuudessa. Opettajakollegat olivat hämmentyneitä ja epäilivät Timo Partasen *seonneen lopullisesti*, kun on mennyt lupaamaan opiskelijoille ilmaisen maailmanympärimatkan.

Mutta Partasen naula veti. Yhteensä 24 innokasta tradenomiopiskelijaa ilmoitti halukkuutensa, ensimmäinen tiimi nimeltään *Round the World* RTW oli syntynyt. Rajakatu 37:n koulun alakerran luokasta numero 147 kannettiin siivoojien kauhistukseksi kaikki pulpetit käytävälle ja ryhdyttiin istumaan ympyrässä mukavissa nojatuoleissa kuten intiaanit leirinuotiolla. Muutenkin ryhdyttiin toimimaan uudella tavalla. Opetustilanteiden nimet muotoutuivat persoonallisiksi: alettiin puhua synnytyksistä, ristipölytyksistä ja lannoituksista. Muutoksissa oli kysymys tietynlaisen kapinamielialan lisäksi vahvasta halusta tehdä selkeä irtiotto ja pesäero kauppaoppilaitoksen perinteiseen toimintaan, jolle oli tyypillistä tiukat lukujärjestykset, perinteinen luokkaopetus ja opiskelijat istumassa hiljaa ja passiivisena luokkahuoneissa kuuntelemassa opettajan luentoa.

Uuteen opiskelukäytäntöön ja uusiin tiloihin

Timo Partanen ryhtyi toteuttamaan opetusta yhdessä opiskelijoiden kanssa uudella tavalla. Merkittävin ero aiempaan oli se, että opiskelijat olivat alusta saakka tärkeä ja aktiivinen osa uuden oppimismallin rakentamisessa. Perinteisistä kursseista ja erityisesti lukujärjestyksistä luovuttiin ja oppimista ryhdyttiin toteuttamaan tiimityöskentelyn sekä pienimuotoisten projektien avulla. Silloiset projektit olivat pääsääntöisesti erilaisia yritysten toimeksiannosta tehtäviä markkinatutkimuksia ja -selvityksiä. Tärkeintä oli kuitenkin se, että tehtiin niitä töitä joita asiakkaat halusivat ja joita työelämässä oikeasti tehtiin. Samalla luettiin aktiivisesti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Oppiminen perustui Kolbin kokemuksellisen oppimisen teoriaan, jonka pohjalta Partanen oli kehittänyt kokemuksellisen oppimisen kehämallin. Sen mukaan käytännön tekemisen ja kokeilun kautta saatavat kokemukset vahvistavat ajatuksia ja saavat aikaan kirjoista luetun teorian konkretisoitumisen kautta uuden asian oppimisen. Uuden oppimismenetelmän sisäänajoon liittyi luonnollisesti paljon hankaluuksia: välillä opiskelijat väsyivät ja alkoivat vaatia tuttua opetusta ja perinteisiä kalvosulkeisia. Uusi toiminta ei ollut aina helppoa ammattikorkeakoulun muun henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden sekä samassa koulukiinteistössä toimivan toisen asteen kanssa. Erilainen tapa toimia oli myös selkeä viesti muille opettajille, joista osa saattoi kokea uuden pedagogisen kokeilun jopa uhkana omalle opetustavalleen.

Toiminta laajeni vuosi vuodelta, kunnes vuoden 1996 alussa uusia tiimejä oli toiminnassa yhteensä viisi: Round The World Team, Visionikkarit, Kampiakselit, Wisardit ja Termiitit. Tiimit toimivat Rajakadulla omina yhdistyksinä ja niissä oli jo mukana yli 80 opiskelijaa. Käytössä olleen luokkahuoneen tilat alkoivat käydä ahtaiksi. RTW-tiimin opiskelijat olivat vähitellen saaneet tradenomin tutkintoon kuuluvat opintonsa valmiiksi. Erilaisia projekteja oli toteutettu aktiivisesti koko opiskeluajan yhteistyössä mm. Jyväskylän suurajojen/Neste Rally Oy:n organisaation, Jyväskylän kaupungin sekä Jyväskylän seudun elinkeinoyhtiön kanssa. Se merkitsi yhteisen matkakassan karttumista ja mahdollisuutta toteuttaa alkuperäisen tavoitteen mukainen matka maailman ympäri.

RTW-tiimin maailmanympärimatka alkoi joulukuussa 1996 ja se kesti 7 viikkoa. Matkareitti suuntautui Helsingistä Bangkokiin ja Hong Kongiin, sieltä edelleen Australian valliriutoille, Sydneyhin, Uuteen-Seelantiin, Fidzi-saarille sekä San Fransiscon ja New Yorkin kautta takaisin kotimaahan. Lehtorista valmentajaksi muuttuneen Timo Partasen vetämälle matkalle osallistui kahta opiskelijaa lukuun ottamatta kaikki RTW-tiimistä valmistuneet tradenomit. Myös myöhemmin lähes kaikki Tiimiakatemiasta valmistuneet ovat toteuttaneet joko yhteisen maailmanympärimatkan tai jonkin muun yhteisen kaukomatkan esimerkiksi valtameripurjehduksen.

Rajakadun luokka 147 oli käynyt auttamattoman ahtaaksi 80 opiskelijalle, joten keväällä 1996 ryhdyttiin etsimään uutta toimitilaa. Se onnistuikin, sillä saman vuoden syksyllä muutettiin Lutakkoon entiseen Schauman-yhtiön pääkonttoriin, joka oli toiminut myös vaneritehtaan hallinnon toimitiloina. Komeasta kaksikerroksisesta tiilirakennuksesta ammattikorkeakoululle vuokrattiin 900 m2 suuruiset tilat 25 000 markalla kuukaudessa. Tiimiakatemian tilojen juhlallisia avajaisia vietettiin joulukuussa 1996.

Tässä vaiheessa koulutushankkeelle tarvittiin nimi. Ideakilpailun perusteella valittu nimi Tiimi-instituutti muuttui pian Platonin innoittamana nykyiseen muotoonsa Tiimiakatemia. Sen *hyppyukkologo* suunniteltiin Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutissa ideakilpailun perusteella. Alkuvaiheessa sekä Keski-Suomen Liitto, että JYKES ja myöhemmin silloinen KTM Yrityspalvelu (nykyisin TE-keskuksen yritysosasto) tukivat Tiimiakatemiaa taloudellisesti erilaisten EU-hankkeiden kautta. Tiimiakatemia irrottautui tilojensa ja toiminnan puolesta ammattikorkeakoulun Hallinnon ja kaupan yksikön muusta koulutustoiminnasta ja se sai käyttöönsä opiskelijamääräänsä vastaavan tulorahoituksen.

Tiimiakatemia herättää huomiota ja palkitaan

Tiimiakatemian toiminta sekä opiskelijamäärä kasvoivat tasaisesti useiden kymmenien uusien opiskelijoiden vuosivauhtia. Tässä vaiheessa käytännöksi oli muodostunut, että opiskelija saattoi hakea Tiimiakatemiaan ensimmäisen opiskeluvuotensa jälkeen suoritettuaan liiketalouden perusopinnot. Uusia opiskelijoita hakeutui aluksi pääosin ammattikorkeakoulun omasta liiketalouden koulutusohjelmasta, mutta vuosi vuodelta tulijoita oli lisääntyvässä määrin myös muista ammattikorkeakouluista. Alkuvaiheen viehätyksen jälkeen hakijamäärä myös jossain vaiheessa laski, mutta se on koko ajan säilynyt tasolla, josta on päästy valitsemaan Tiimiakatemian oppimistapaan sopivia ja siitä innostuneita opiskelijoita. Tämä näkyy siinäkin, että vain muutama Tiimiakatemiassa opintonsa aloittaneista on siirtynyt normaaliopetuksen puolelle. Tiimiakatemin maine alkoi kasvaa. Lukion opettajilta tuli viestejä, että monet aktiiviset lukiolaiset tiesivät jo Tiimiakatemiasta ja halusivat juuri sinne tavanomaisesta poikkeaviin jatko-opintoihin.

Opiskelijamäärän kasvun myötä oli tullut tarvetta rekrytoida myös muita valmentajia Timo Partasen lisäksi. Alkuvuosina uusia valmentajia rekrytoitiin pääosin Tiimiakatemiasta valmistuneista tradenomeista (mm. Riikka Kauppinen, Petri Palviainen, Hanna Heikkinen sekä Mika Partanen), joista osa suoritti myöhemmin ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot. Myös lehtori Katja Sorri (aik. Kivelä) toimi lyhyen ajan Tiimiakatemian valmentajana.

Jyväskylän Tiimiakatemian kaltainen innovatiivinen koulutusmalli herätti suurta kiinnostusta paitsi Keski-Suomessa myös valtakunnallisesti. Vierailijoita ja tutustujia kävi Lutakossa solkenaan. Joitakin samankaltaisia koulutusyksiköitä syntyi muihinkin ammattikorkeakouluihin. Ensimmäisiä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemian seuraajia olivat vuonna 1999 Antti Klaavun Tampereen ammattikorkeakoulussa käynnistämä ProAkatemia sekä Pirkko Tervosen Rovaniemelle kehittämä InnoAkatemia. Myöhemmin Tiimiakatemian toimintamallia hyödyntäviä yksiköitä käynnistyi ainakin rehtori Pertti Vuorelan aloitteesta Kotkassa (BusinessAkatemia) ja Pekka Nokso-Koiviston käynnistämä Oiva-akatemia Kokkolassa. Lisäksi toimintaa yritettiin käynnistää ainakin Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonlinnan yksikössä, Savonia ammattikorkeakoulussa Varkaudessa sekä Pirkanmaan ammattikorkeakoulun Virtain yksikössä.

Elinkeinoelämässä yrittäjyyttä ja työelämäläheisyyttä korostava uusi koulutusmalli otettiin myönteisesti vastaan. Vuonna 1997 Suomen Nuorkauppakamareiden Keskusliitto palkitsi Tiimiakatemian arvostetulla valtakunnallisella Tuottava Idea-palkinnolla, mikä silloin myönnettiin ensimmäistä kertaa ammattikorkeakoululle tai sen yksikölle. Lisäksi Keskuskauppakamari palkitsi päävalmentaja Timo Partasen arvostetulla rautaisella ansiomerkillä tunnustukseksi innovatiivisuudesta, rohkeudesta ja periksi antamattomuudesta.[j1]

Tiimiakatemia on kaaosmaisesti, verkostoittain ja litteästi organisoitunut korkeakouluyhteisö, joka koostuu valmentajista ja opiskelijoista. Jokainen opiskelija kuuluu yhteen, koko opiskeluajan samana pysyvään tiimiin, jolle on nimetty oma valmentaja. Kaikki tiimit toimivat nykyään osuuskuntamuotoisina yrityksinä, jotka on normaalisti perustettu ja ilmoitettu kaupparekisteriin, ja ne pitävät normaalin yrityksen tavoin kirjanpitoa toiminnastaan. Opiskelijoilla on erilaisia rooleja osuuskuntien toiminnassa ja ne vaihtuvat opiskelun aikana. Osuuskunnat hankkivat suoraan yrityksiltä ja työelämän organisaatioilta erilaisia toimeksiantoja sekä projekteja, jotka usein liittyvät joko pk-yrityksen tai uuden tuotteen markkinointiin tai jonkin uuden toimintatavan valmennukseen ja kehittämiseen asiakasorganisaatioissa. Osuuskunnat voivat toimia myös yrityshautomona ja niissä on kehitetty uusien tuote- ja palveluinnovaatioiden pohjalta yritystoimintaa, jota opiskelijat valmistuttuaan voivat jatkaa itsenäisenä yrityksenä. Useimmat projektit ovat olleet varsin pieniä keskimäärin 10.000-15.000 € suuruisia hankkeita, joissa opiskelijoiden taloudellinen riski on voitu pitää hallittavissa puitteissa. [j2]

Tiimiakatemian osuuskunnat toteuttivat eräitä valtakunnallisestikin hyvin näkyviä aktiviteettejä, joista tunnetuimpia olivat ammattikorkeakouluopiskelijoiden valtakunnallinen Network-tapahtuma sekä yritysten henkilöstölle suunnatut Palveluaalto-koulutukset. Niissä tunnetut puhujat mm. filosofi Esa Saarinen ja Bonk-taiteilija Alvar Gullichsen keräsivät useita tuhansia kuulijoita vuosittain. Ensimmäiseen Network-tapahtumaan Jyväskylässä vuonna 1996 osallistui 3500 opiskelijaa. Tapahtuma kasvoi nopeasti ja vuosittain vuoteen 2001 saakka, jolloin osallistujamäärä jo lähenteli 10.000 opiskelijaa. Kaikista Tiimiakatemian järjestämistä tapahtumista Network herätti eniten huomiota Jyväskylän katukuvassa, ei vähiten tapahtuman kielteisten lieveilmiöiden ja häiriökäyttäytymisen vuoksi. Lopulta osittain niiden vuoksi ja osittain ylisuureksi paisumisen vuoksi tapahtuma päätettiin lopettaa Jyväskylässä yhteisymmärryksessä ammattikorkeakoulun ja kaupungin johdon sekä poliisin kanssa.

Schaumanin vaneritehtaan lopetettua toimintansa Lutakossa vanhaa tehdasaluetta ryhdyttiin kaavoittamaan ja kehittämään alueen omistajan Jyväs-Helmi Oy:n (UPM-Kymmenen kiinteistöyhtiö) sekä Jyväskylän kaupungin yhteistyönä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu rakennutti Lutakon alueelle ensin merkittävän suuruisella EU-tuella Turbiini-kiinteistön yhdistämällä kaksi vanhan vaneritehtaan rakennusta sekä sen jälkeen vuonna 2003 kadun toiselle puolelle valmistuneen mittavan uudisrakennuksen IT-Dynamon. Vanha vaneriteollinen kampus oli muuttunut aivoteolliseksi kampukseksi, kun vielä IT-alan monet kärkiyritykset ja teknologiakeskus muuttivat välittömään läheisyyteen rakennettuun 15-kerroksiseen Innovaan. Jyväskylän Tiimiakatemia muutti syksyllä 2000 Turbiini-kiinteistöön yhdessä viestinnän koulutusohjelman sekä ammattikoreakoulun tietohallinnon kanssa. Kokonaisuutta täydensivät vielä samassa kiinteistössä ammattikorkeakoulun omistama ravintola Idea sekä kuuluisa vaneritehtaan piipun alaosaan rakennettu piippusauna.

Nimetään laatuyksiköksi, laajentuminen ja lakkautuminen Jämsänkoskella

Vuoden 1999 lopulla Jyväskylän ammattikorkeakoulu päätti osallistua Opetusministeriön järjestämään ensimmäiseen koulutuksen laatuyksikkökilpailuun esittämällä Tiimiakatemiaa valtakunnalliseksi laatuyksiköksi. Asiaan kuuluva hakemus laadittiin rehtori Mauri Panhelaisen ja päävalmentaja Timo Partasen toimesta joulunseutuna vuonna 1999. Korkeakoulujen arviointineuvosto suositti asiantuntijaryhmän keväällä 2000 toteuttaman arvioinnin perusteella Opetusministeriölle Jyväskylän Tiimiakatemian nimeämistä koulutuksen laatuyksiköksi vuosille 2000-2001. Näin tapahtuikin opetusministeriön päätöksellä. Lisäksi Opetusministeriö myönsi Jyväskylän ammattikorkeakoululle asian johdosta 2,25 miljoonaa mk ylimääräistä valtionosuutta, josta miljoona käytettiin pelkästään Tiimiakatemian monipuoliseen kehittämiseen, mm. sen toiminnan kansainvälistämiseen. Jyväskylän ammattikorkeakoulun lisäksi koulutuksen laatuyksikkö-statuksen saivat kolmen muun ammattikorkeakoulun yksiköt ( mm. Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutti, Haaga-instituutti sekä HELIAn liiketalouden koulutusohjelma).

Asiantuntijoiden antaman laatuyksikköpalautteen mukaan Tiimiakatemia toteuttaa filosofiaansa innovatiivisesti, sen teoreettinen perusta elää ja toimii. Myös Tiimiakatemian verkostoajattelu on toteutunut sekä teoriassa että käytännössä. Tiimiakatemialla on selkeästi alueellinen palvelutehtävä pk-yritystoiminnan kehittämisessä ja sen toiminnan vaikuttavuudesta on olemassa paljon näyttöjä. Lisäksi ohjelmasta valmistuneiden työllistyminen on ollut sataprosenttinen. Metodin edelleen kehittäminen vaatii arviointiryhmän mukaan jatkossa kuitenkin kansainvälisen yhteistyöverkoston luomista. (Huttula 2000)

Vuodesta 2000 eteenpäin Tiimiakatemia suuntautui markkinoinnin koulutuksen asemesta entistä enemmän yrittäjyyden kouluttamiseen ja uuden yritystoiminnan vahvistamiseen Keski-Suomessa. Uusina valmentajina Tiimiakatemiaan rekrytoitiin työelämästä vuoden 2002 alusta Timo Lehtonen sekä vuoden 2004 alusta Ulla Luukas. Timo Lehtonen oli aikaisemmin toiminut pitkään K-kauppiaana Jyväskylässä ja Ulla Luukas siirtyi Tiimiakatemiaan Nokia Oyj:n palveluksesta. Vuonna 2003 Jyväskylän Tiimiakatemialle vahvistettiin omat nuorten koulutuksen aloituspaikat (40 alpaa) ja samana keväänä siellä järjestettiin myös omat valintakokeet. Aktiivinen koulutuspaikkojen markkinointi sekä siirto-opiskelijoiden valtakunnallinen rekrytointi herättivät ärtymystä muissa ammattikorkeakouluissa, minkä vuoksi siirto-opiskelijoiden rekrytointikampanjat lopetettiin. Siitä huolimatta Jyväskylän Tiimiakatemia koetaan nuorten keskuudessa kiinnostavaksi oppimisympäristöksi ja sinne hakeutuu edelleen vuosittain opiskelijoita muista ammattikorkeakouluista.

Jyväskylän ammattikorkeakoulun vakinaistamisen yhteydessä Opetusministeriö suhtautui alussa varsin kriittisesti Jyväskylän ulkopuolella toimiviin pieniin yksiköihin Keski-Suomessa ja epäili niiden vetovoimaisuutta ja elinkelpoisuutta.. Kun Saarijärvellä Tarvaalassa toimiva Luonnonvarainstituutti oli saanut aloitusluvan v. 1999, sai myös Jämsän seudulta lähtenyt *karvalakkilähetystö* tahtonsa läpi ja Opetusministeriö myönsi vuonna 2000 alkavan määräaikaisen kahden vuoden toimiluvan yhdelle hallinnon ja kaupan alan yksikölle Eteläisen Keski-Suomen alueelle elinkeinopoliittisin perustein. Tässä vaiheessa Jyväskylän ammattikorkeakoulun rehtori Mauri Panhelainen ja kehitysjohtaja Eero Suosara päätyivät esittämään opetusministeriölle, että Jämsän seudulla käynnistetään tavanomaisen liiketalouden koulutuksen sijasta yrittäjyyteen painottuva Tiimiakatemia-yksikkö, joka tukisi uuden yrittäjyyden synnyttämistä suurteollisuusvaltaiselle seudulle. Yksikön sijaintipaikasta käytiin varsin pitkä *kädenvääntö* eri vaihtoehtojen välillä. Jotkut halusivat uuden amk-yksikön käynnistettäväksi Jämsän seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän tiloissa. Ehdolla oli lisäksi Jämsänkoskella vanha Yhtyneitten paperitehtaitten henkilöstökerho eli perinteikäs Juuso Walldenin aikana rakennettu Ilveslinna sekä nykyinen toimitila, entinen Koskihotelli joen varressa. Lopulta Jämsänkosken kaupunki osti konkurssiin menneen uudehkon hotellikiinteistön ja tarjosi sitä vuokrattavaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun uuden Tiimiakatemian käyttöön.

Jämsänkosken Tiimiakatemian toiminta käynnistettiin syyslukukauden 2001 alusta päävalmentaja Timo Partasen toimiessa uuden henkilöstön valmentajana ja opetusmetodin käynnistäjänä. Jämsänkosken Tiimiakatemiaan rekrytoitiin entisen Jämsän seudun kauppaoppilaitoksen opettajista yksikön vetäjäksi Sinikka Hakkarainen sekä syyslukukauden 2001 alusta valmentajiksi Lea Tapanainen ja Maija Vuorio. Huolimatta hyvistä uusista toimitiloista sekä mallikelpoisesti toteutetusta opetuksesta, Jämsänkosken Tiimiakatemian vetovoima ei opiskelijahaussa koskaan noussut samalle tasolle kuin Jyväskylässä toimivien liiketalouden yksiköiden vetovoima. Lisäksi ongelmaksi muodostui varsin suuri Jyväskylään siirtoa hakevien opiskelijoiden määrä.

Jämsänkosken Tiimiakatemia suuntautui aktiivisesti toimialueensa yrittäjyyden kehittämiseen ja panosti myös vahvasti aikuiskoulutuksen järjestämiseen. Jämsän seudun matkailutoimialan kehittämissuunnitelmien laatimiseksi Jämsänkosken Tiimiakatemia toteutti laajan tutkimushankkeen, jota hyödynnettiin mm. alueen matkailun Master Plan suunnitelmassa. Myös seudullisen osaamisohjelman laatimisessa yksiköllä on ollut aktiivinen rooli. Opetusministeriö vakinaisti Jämsänkosken Tiimiakatemian toimiluvan vuonna 2002. Pian sen jälkeen alkoi maassa vyöryä vahva rakenteellisen kehittämisen aalto, joka muutti pian tilanteen Jämsänkosken osaltakin. Pieniä yksiköitä ei maassa haluttu enää ylläpitää. Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oy:n hallitus päättikin syksyllä 2006 lakkauttaa Jämsänkosken Tiimiakatemian tutkintokoulutuksen[j3] v. 2008 osana valtakunnallista korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä. Opetusministeriö oli suositellut keväällä 2006 käydyissä tavoite- ja tulosneuvotteluissa Jämsänkosken yksikön lakkauttamista. Tiimiakatemian hyviä kokemuksia pyritään kuitenkin jatkossakin hyödyntämään Jämsän seudulla mm. eri alojen aikuiskoulutuksessa sekä aluekehittämistyössä.[j4]

Uudistuminen kansainvälistymällä

Jyväskylän Tiimiakatemia on kehittänyt ja uudistanut toimintaansa sekä pedagogisia menetelmiä jatkuvasti 2000-luvulla. Oppimisen kehämalli on jalostettu Peter Sengen oppivan organisaation sekä Nonakan ja Takeuchin esittämien tietoteorioiden mukaan toimivaksi *aivoteolliseksi malliksi*. Tiimiakatemian opiskelijoiden oppimistuloksia arvioidaan nykyisin kolmiosaisen *rakettimallin* avulla (kts. Leinonen, Partanen & Palviainen 2002). Jyväskylän Tiimiakatemian toiminta on myös onnistuttu niveltämään osaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun laadunvarmistus- ja toiminnanohjausjärjestelmää. Viime vuosina on panostettu erityisesti oppimistulosten arviointiin sekä asioiden dokumentointiin, joissa oli puutteita.

Tärkeintä on ollut se, että Tiimiakatemian innostunut ja yrittäjämäinen henki on onnistuttu säilyttämään vuodesta toiseen. Jyväskylän Tiimiakatemiasta on kautta aikojen valmistunut yli 500 tradenomia. Kaiken kaikkiaan opiskelijatiimejä (osuuskuntia) on ollut lähes 40 ja uusia yrityksiä on syntynyt yli 20. Myös Jämsänkosken Tiimiakatemiasta on valmistunut lähes 80 tradenomia. Tiimiakatemia on luonut merkittävää aluevaikuttavuutta Keski-Suomeen ja osin laajemmaltikin. Sieltä valmistuneet tradenomit ovat sijoittuneet erinomaisesti työelämään ja Tiimiakatemiasta valmistuneiden henkilöiden aktiivisuutta sekä positiivista yrittäjämäistä asennetta arvostetaan laajalti. Yksi merkittävimpiä aluekehityksen prosesseja Keski-Suomessa on vuoden 2000 alussa teollisuusneuvos Jorma Nokkalan aloitteesta käynnistetty Y4-prosessi, jonka tavoitteena on yrittäjyyden edellytysten vahvistaminen Keski-Suomessa. Monet Y4-prosessin aktiiviset toimijat ja vetäjät ovat valmistuneet Jyväskylän Tiimiakatemiasta ja prosessin kehittämisessä on hyödynnetty Tiimiakatemiassa kehitettyjä toimintamalleja.

Jyväskylän Tiimiakatemia on herättänyt myös merkittävää kansainvälistä kiinnostusta. Jyväskylässä on vieraillut lukuisia kansainvälisiä asiantuntijaryhmiä eri maista. Kehitys on johtanut muutamien kansainvälisten Tiimiakatemian mallia hyödyntävien yksiköiden syntyyn lähinnä Euroopassa. Tällä hetkellä Tiimiakatemian mallia hyödyntävää koulutusta järjestetään ainakin Ranskassa, Hollannissa, Saksassa ja Espanjassa. Nämä yksiköt ovat itsenäisiä toimintayksiköitä ja voivat olla osa paikallista korkeakoulua tai muuta koulutusorganisaatiota. Merkittävää on kuitenkin se, että ne toimivat aktiivisessa verkostosuhteessa Jyväskylän Tiimiakatemian kanssa. Lisäksi Tiimiakatemian yhteydessä toimii kansainvälisen SOL (Society of Organizational Learning) -verkoston Suomen toimipiste.

Innovatiiviseen toimintamalliin sisältyy erityisesti sen kehittämisvaiheessa usein myös sellaista sisäänlämpiävää retoriikkaa ja ilmiöitä, jotka joskus voivat johtaa törmäyskurssille ammattikorkeakoulun hallinnon ja johdon kanssa. Ammattikoreakoulun johto on tukenut aktiivisesti Tiimiakatemiaa, mutta pitänyt sitä tarvittaessa myös väljässä karsinassa, jossa toimintavapautta on riittänyt. Tiimiakatemian kaltainen reformipedagoginen kehitysprosessi edellyttää tiettyä hallinnollista vapautta ja joustavia hallinnollisia sovellutuksia. Toisaalta korkeakoulututkinnon myöntäminen ja sen laadun takaaminen edellyttää tiettyjä reunaehtoja, joista koreakoulun johto on vastuussa.

Lopulta lainsäädännön ja opetusministeriön asettamat reunaehdot ja pelisäännöt on kyetty varsin hyvin sovittamaan Tiimiakatemian innovatiivisen toimintamallin kanssa ilman suurempia ongelmia. Tämä on kuitenkin vaatinut aika ajoin tiiviitäkin keskusteluja Tiimiakatemian valmentajien ja ammattikorkeakoulun johdon välillä. Niiden pohjana on ollut se yleinen tosiasia, että Tiimiakatemia on ollut ja on edelleen kirkas jalokivi ammattikorkeakoulun moneen kertaan kiillotetussa kruunussa.

Lähteet

Huttula, Tapio (toim.) 2000. Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2000.

Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 13:2000. Oy Edita Ab.
Helsinki

Leinonen, Niina, Partanen, Timo & Palviainen, Petri 2002. Tiimiakatemia
* Tositarina tekemällä oppivasta yhteisöstä. PS-Kustannus Oy. Jyväskylä