Tiimiakatemia & Start-up Refugees - Osa 1

 

 Valtteri Karjula

11.11.2015, Jyväskylä


12197032_10153209366237078_1208350987_o_kopio.jpg

Eräissä treeneissä pohdimme tiimin kanssa minkä aiheiset “Raksapäivät” pidämme. Meidän oli puhe vastata syksyn 2015 “Raksapäivien” valmistelusta. Raksapäivät ovat vuotuinen Tiimiakatemian yhteisöllisyystapahtuma, joka rakentuu teeman, ohjelman ja gaalan pohjalta. “Raksapäiviin” osallistuu me kaikki tiimiyrittäjät ja sitten valmentajat. Yleensä olemme siis menneen johonkin, tehneet jotakin ja sitten lopussa juhlineet. Noh, näissä treeneissä sitten tuli puheeksi että haluaisimme tehdä tänä vuonna jotakin merkittävää ja ajankohtaista. Ja taisi olla minun heittona että otetaan mukaan tämä pakolaiskysymys. Ainakin median mukaan Suomeen virtasi kokoajan pakolaisia kuin vettä Pohjanmaan pelloille keväisin.

Tiimin innostuksen myötä Niko otti samantien kopin ideastani. Olin itse vähän telineissä alussa, koska minua ei niinkään innostanut se “kenttätyö” pakolaisten parissa. Näin sieluni silmin meidät länsimaalaiset katselemassa kaltereiden takaa toisten kärsimystä. Tiimi kuitenkin kannusti ja rohkaisi kokoajan minua, sekä ystävällisesti mursi ennakkoluuloni. Ensimmäinen steppi oli se, että Niko sopi tapaamisen Madventuresin Rikun ja Tunnan kanssa. He olivat perustaneet Suomeen StartUp Refugees -ohjelman, jonka tarkoituksena oli saada työllistettyä maahanmuuttajia Suomessa. Ohjelmaan kuului yrittäjäraha, yrityskummius ja yrityshautomo. Mukaan ohjelmaan oli ennen meitä jo ilmoittautuneet sellaiset yritykset kuten YLE, DNA ja Slush. Nikon, Rikun ja Tunnan palaverin jälkeen selvisi meidän tehtävä. Palkkaus.fi halusi lanseerata maahanmuuttajille sovelletun sivuston, jonka avulla heitä pystyttäisiin työllistämään. Sinne voisi tehdä käyttäjäprofiilin, ja työnantajat voisivat palkata tarpeisiinsa haluamansa kaverin.

Huomasimme heti kärkeen että toimimme todella eturintamassa. Kukaan ei osannut sanoa mitä tapahtuu, vaan meidän täytyi kokoajan itse selvittää sekä määrittää “pelisäännöt”. Ensimmäinen konkreettinen teko oli jalkautua vastaanottokeskukseen, ja ottaa selvää mitä siellä seinien sisällä tapahtui. Koska media ei anna aina todellista kuvaa, oli äärimmäisen tärkeää että pääsisimme itse näkemään ja kokemaan todellisen tilanteen. Eräänä perjantaina jalkauduimme Keuruun Isohiekan leirikeskukselle ja siellä meitä oli vastassa n. 100 maahanmuuttajaa. Porukka oli hyvin kerätty ruokalaan yhteen jo heti aamusta, ja keskuksen johtaja oli opastanut heitä mitä tuleman piti. Niistä omista “pelisäännöistä” saimme jo tuolloin ensimakua, sillä keskuksen johtaja antoi meille täydet valtuudet tehdä mitä olimme suunnitelleetkin. Vierailun tarkoituksena oli kerätä dataa siitä, miten palkkaus.fi:n käyttäjäprofiilia voitaisiin kehittää ja pystyivätkö maahanmuuttajat ylipäätänsä täyttämään tulevaa sivustoa. Koska meillä ei ollut käytössä kuin paperinen versio, jalkauduimme pienempiin ryhmiin ja aloimme tutustua toisiimme. Paikalla oli yksi virallinen tulkki, mutta maahanmuuttajien joukosta löytyi n. 10 ihmistä jotka osasivat sekä englantia että arabiaa ja persiaa. He olivat suuri apu meille!

Ensimmäisen vierailun jälkeen saimme jo hiukan dataa mitä haasteita esimerkiksi tulevaan sivustoon liittyi. Osa haasteista kuitenkin koski koko maahanmuutto kysymystä. Reilu puolet osasi latinalaiset aakkoset, mutta vain murto-osa puhui englantia. Koska kaikille ei ollut sähköpostiosoitetta, kirjautuminen tökkäsi jo etusivulle. Kaikenlaiset lupa-asiat nousivat jatkuvasti esille. Kysymyksiä tulvi maahanmuuttajien puolelta paljon juuri siihen, milloin työt voisi aloittaa, ja saavatko he ylipäätänsä jäädä Suomeen. Mikä olisi heidän kohtalo? Tarvisiko enää kävellä ja muuttaa seuraavaan paikkaan? Koitimme sivuuttaa ne asiat joihin emme voineet niinkään siinä hetkessä vaikuttaa, ja ohjata keskustelut takaisin järjestelmään ja sovellukseen. Muistan että sen osasin neuvoa niihin lupa-asioihin, että verokorttia ei ainakaan saa ennen kuin on ollut kolme kuukautta Suomessa. Yksi mieleenpainuva kokemus oli myös naisten kohtalo ja tulevaisuus. Koska lapset olivat koulussa, naisia oli mukana myös rymissä. Naiset osallistuivat hyvin “ryhmätöihin”, mutta yleensä aina mies vastasi perheen tulevaisuudesta. Emme siis saaneet selvyyttä haluaisivatko he töihin vai oliko jo ennakolta päätetty että he jäävät kotiin hoitamaan perhettä? Keuruun vierailun jälkeen havahduimme siihen kuinka osaavaa porukkaa näissä vastaanottokeskuksissa oli. Siellä oli niin rakennusmiehiä, insinöörejä kuin tietotekniikan ammattilaisia. Kaikilla oli suuri hinku päästä näyttämään omaa osaamistaan! Ihmiset eivät tulleet mistään pakolaisleireistä, vaan he olivat saapuneet suoraan oman kotikaupunkinsa normaalista elämästä. Kaikki se “normaalielämä” oli vaan heidän kotimaissaan tuhottuna ja toivo paremmasta paistoi ihmisten silmistä. Suurin osa Keuruun pakolaisista oli samanikäisiä kuin me, ja kuten keskuksen johtajakin sanoi, he olivat täysin samanlaisia nuoria kuin mekin. He olivat elämän nälkäisiä ja tulevaisuuteen katsovia nuoria miehiä! Ruoan jälkeen pääsimme onneksi porukalla purkamaan energiaa pihamaalle, ja pistimme pystyyn jalkapallopelit. Oli mahtava unohtaa kaikki se “hösötys” ja juosta vain pallon perässä. Kentällä jokainen sai kokea onnistumisen tunteita, eikä mitään muuta kuin sivurajoja tarvinnut kunnioittaa.

Keuruun vierailun jälkeen meille vahvistui tunne että olemme oikealla tiellä. Aloimme välittömästi innokkaana odottamaan jo seuraavia vierailuja, mitkä tapahtuisivat “Raksapäivien” yhteydessä. Saisimme mukaan koko Tiimiakatemian, ja pääsisimme auttamaan muitakin vastaanottokeskuksia. Huomasin itsessäni, että omat ennakkoluulot ja jännitykset olivat täysin hävinneet tämän Keuruun vierailun jälkeen. Minulle tuli suuri auttamisen halu! Ymmärsin että maahanmuuttajat eivät olleet aiemmin koskettaneet minua omassa elämässä kuin median kautta. Ja silloinkin lähinnä uutisten ja negatiivisten asioiden kautta. Vasta vierailun jälkeen ymmärsin kuinka tärkeää olisi toivottaa uudet asukkaat Suomeen ja kohdata heidät kuin ihmiset kohtaavat toisensa. Ymmärsin että jos en muuten voi auttaa heitä, voin ainakin vaikuttaa ympärillä olevien asenteisiin, sekä tervehtiä heitä ja pelata heidän kanssaan jalkapalloa mikäli he sitä halusivat.

Alunperin tarkoituksena oli itse kirjoittaa tiivistelmä myös “Raksapäivien” yhteydessä tapahtuneista käynneistä, mutta kirjoittamisen lomassa päätin että annan pallon jollekin toiselle tiimiyrittäjälle. Kuuntelen mielelläni miltä asiat ovat näyttäneet toisista tiimiyrittäjistä. Ja mikäli kaikki menee nappiin, saamme piakkoin lukea miltä meidän vierailut ovat tuntuneet vastaanottokeskuksen asukkaista.

 

Tässä vielä mielenkiintoisia linkkejä aiheesta

http://nyt.fi/a1447220290338

www.startupregufees.com


Ja vielä radiohaastattelu

http://areena.yle.fi/1-3146786