Huomio, onko näkyvissä kirkasta lentosäätä vai lennämmekö turbulenssissa?


Mihin organisaatio tarvitsee missiota, visiota tai arvoja? Miksi niistä puhutaan, mikä niissä puhuttaa ja miksi jokainen kirjan kirjoittanut yritysjohtaja niistä kertoilee? Luin juuri Matti Alahuhdan kirjan ”Johtajuus – kirkas suunta ja ihmisten voima”. Siinäpä kirja, josta kuuluu kokemuksen syvä rintaääni. Asioita on tehty ja niitä on koettu yhdessä toisten kanssa, yhteistä suuntaa on pohdittu ja on uskallettu tarttua tarjolla oleviin tilaisuuksiin. Vision merkitystä suunnan näyttäjänä ja arvojen merkitystä toimintatapojen määrittäjänä ei voi tässä tapauksessa liian paljon korostaa.

Tiimiakatemian kevät 2016 starttasi talon yhteisellä ”johtavat ajatukset” pajalla. Pysähdyimme miettimään tiimiyrittäjien kanssa mitä Tiimiakatemian missio, visio ja arvot oikein tarkoittavat ja miten ne näkyvät käytännön toiminnassa. Visiomme Glocally Blasting 4.0 Transteampreneur herätti vilkasta keskustelua. Mikä ihmeen 4.0 ja mitähän tuokin minulle tarkoittaa. Päivän aikana moni asia kirkastui, joskin vision määritelmä ”jokseenkin häilyväinen kuva inspiroivasta tulevaisuuden tilasta” jäi luultavasti elämään yksittäisen tiimiyrittäjän mielessä.

Jos mietitään ihmiskunnan historian vaiheita, niin yhteiskunta 1.0 oli nomadien aikakausi. Leiri pystyyn ja leiri kasaan sen mukaan, miten ruoka riitti. Seuraava vaihe eli 2.0 oli maanviljelijöiden aikakausi. Ymmärrettiin, että peltoa voi viljellä ja siitä voi saada elantonsa. Samalla myös tarve jatkuvalle ruuan perässä siirtymiselle loppui. Kolmas vaihe eli 3.0 oli teollistumisen aikakausi. Ymmärrettiin, että tuottavuutta voi lisätä tekemällä koneita ja työkaluja työn tekemisen apuvälineiksi. Kolmen ensimmäisen yhteiskuntavaiheen kesto oli reilut miljoona vuotta.

Sitten 4.0 eli time of creators - uuden luojien aikakausi. Uudet toimintatavat, oman tekemisen ja ajattelun ennakkoluuloton haastaminen ja sitä kautta uuden luominen ovat välttämättömyyksiä. Suomi elää aikansa suurinta muutosta sitten teollisen vallankumouksen. Ennakointi tulevaisuuden kehityssuunnista on vaikeaa, mutta erilaisten ilmiöiden ja muutosvoimien pohtiminen ja tulkinta voi auttaa meitä tekemään parempia ratkaisuja. Jos ei pystytä ennustamaan, mitä työpaikkoja kymmenen vuoden päästä on olemassa, niin silloin tulevaisuutta pitää lähteä rakentamaan rohkeasti itse. Parhaiten ennakointityössä onnistuvatkin usein ne, jotka pyrkivät itse aktiivisesti rakentamaan tulevaisuutta toiveidensa ja visioidensa mukaiseksi. Tätä teemme Tiimiakatemiassa jatkuvasti; koulutusohjelmia on kehitetty vastaamaan entistäkin paremmin tämän päivän haasteisiin, on rakennettu ja toteutettu kansainvälisiä kokeiluja Baskimassa ja Unkarissa, on lähdetty Learning Circukselle ympäri Eurooppaa, ja saatu ajatuksia uusista Suomeen tuotavista konsepteista, on kehitetty ja kokeiltu kestävän kehityksen ja Suomi brändiä tukevia konsepteja (Ekoteko, Design tori), on kehitelty ja kokeiltu uudenlaisia peliskenen konsepteja (Gamehub) ja paljon muuta. Ison kuvan ymmärtäminen avaa paljon mahdollisuuksia pienien kokeilujen toteuttamiselle ja kuka tietää, mitä lopputuloksena syntyy. Tosiasia on kuitenkin se, että vain kokeilemalla voi saada aikaan uusia toimintamalleja ja tähän suuntaan visiomme meitä ohjaa.

 

Innostavaa kevättä kaikille!      

Ulla