Matka tiimivalmentamiseen part. 1

16.4.2014

Briteissä Tiimiakatemiat tai sen kaltaiset tutkinnot lisääntyvät kuin sienet sateella ja siksi heidän oli mahdollista, ja pakollista järjestää oma koulutus tuleville valmentajilleen, joten siellä käynnistyi nyt huhtikuussa Team Mastery UK. Heille oli tärkeää, että mukana osallistujien joukossa olisi pari, joilla todella on vastaukset siihen miten homma Suomessa toimii, koska koulutusohjelman valmentajienhan tehtävä ei ole antaa vastauksia. Oli jännittävää huomata olevansa jonkin asian osaaja, sen kummemmin aihetta opiskelemalla ja tiedostamatta, vaan henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Siispä tartuimme Aleksin kanssa haasteeseen ja suuntasimme ensimmäisenä Newcastleen!

Oli kuin olisi palannut takaisin pinkkuvuoteen. Kaaos, epätietoisuus ja oman roolin etsintä oli jatkuvasti läsnä osallistujien keskuudessa. Muut osallistujat ihmettelivät meidän suomalaisten ja valmentajien rauhallisuutta läpi koko modulin. Rauhallisuuteemme oli syy: luotimme prosessiin, tiesimme että näin tämä menee, kaikki ovat sekaisin siitä, ettei asioita kerrota heille suoraan, että tarkkoja aikatauluja ei kerrota jne. Kyllähän te tiedätte. Opin todella mitä tuo klisee, prosessiin luottaminen oikeasti tarkoitti. Kuinka tärkeää on, että oppii sietämään epämukavuutta, oppii nauttimaan mysteereistä, eikä aina yritä muuttaa aiemmin hyväksi todettuja asioita, mutta omaa kyvyn kyseenalaistaa niitä.

20140403_113427.jpg

Mitä Team Masteryssa sitten tehtiin?

Pääpointteina oli astuminen tiimiyrittäjän saappaisiin, eli tehtävänä oli synnyttämistä, dialogisessioita, ideointimenetelmien kuten World Cafén käyttöä, ja toki pääsimme jo hieman valmentamisen makuun yksilövalmennuksen muodossa. Muut eivät ehkä nähneet ahdistuksensa läpi että koko ohjelma ei tarkoituksella ollut täydellisesti organisoitu. Sellaista nyt vain on olla pingviini. Aina ei välttämättä ole tekemistä, aina ei tiedä mistä puhuisi, onko oikein kyseenalaistaa annettuja tehtäviä, tarvitaanko nimettyä johtajaa, mitä ideointimetodeja käytettäisiin, kun sitä ei ohjeissa sanota?! Kuitenkin lähes tärkeimmäksi osaksi ohjelmaa tuntui muodostuvan ”vapaa-aika”, illalliset jne. (jotka tosin viilsivät ikävän loven lompakkoon). Tuolloin pääsimme keskustelemaan agendattomasti muiden osallistujien kanssa. Heillä oli loputon lista tylsiä, mielenkiintoisia ja yllättäviä kysymyksiä, jotka laittoivat oikeasti miettimään omia tekemisiä ja prosessejamme. Ja olivatpahan he myös hyvin kiinnostuneita käyttämään meitä ja tiimiyrittäjäkollegoitamme tulevaisuudessa jos jonkinnäköisiin haasteisiin. Haistelemme tilaisuuksia jälleen seuraavalla kerralla ja pyrimme petaamaan meille kaikille kv-jutuista kiinnostuneille tulevaisuuden työpaikkoja;)

Tiimiyrittäjäkollegani, olkaa ylpeitä itsestänne koska olette oppineet enemmän kuin tiedostattekaan!

HUOMIO. Kuten varmasti kaikki Tiimiakatemialaiset ovat huomanneet, tekeminen on tärkeintä oppimisprosessissa. Siksi haastamme juuri SINUT, kansainvälinen tiimiyrittäjä, lähtemään seikkailulle minun ja Aleksin kanssa heinäkuussa Newcastleen, (btw. Euroopan 7.parhaaseen bilekaupunkiin), ja toimimaan päivisin koekaniinina meille tulevaisuuden valmentajille! Kiinnostaisko? Ja ota ihmeessä kavereita mukaan. Newcastlen tiimiyrittäjien osallistumisprosentti ei nimittäin ole vielä edes tyydyttävällä tasolla ja haluamme olla varmoja että saamme tarpeeksi käytännönkokemusta valmentamisesta;)

-Sara, Millio